Muisto 1:
Äänitän kasetille minulle rakasta musiikkia, ja annan sen kirkkokuorolaisille. Kun kasetti palautuu minulle, saatesanat ovat: "Ei tämmöinen tavallinen ihminen tästä ymmärrä oikein mitään".
Muisto 2: Seurakuntalainen tulee käymään, ja tuo tullessaan cd-levyn, jolle on tallennettu Vivaldin Vuodenajat. Saatesanat: "Sää kun tunnes tuot musikkit, ymmärräs varman tästäki." Levyn lahjoittaja ei pitänyt musiikista, tykkää kyllä kovasti suomalaisesta iskelmämusiikista.
Havainto 1:
Pidän suunnattoman paljon varhaisperunasta. Erityisesti Siikli-niminen lajike on tavattoman maukas peruna, jota olen käynyt tässä toista kuukautta ostamassa eräältä ystävältäni, joka viljelee sitä suurella ammattitaidolla.
En ymmärrä sitä prosessia, miten idätetty peruna, kun se laitetaan maahan, joka asianmukaisella tavalla lannoitetaan ja kastelllaan, kasvattaa uusia perunan mukuloita. Mutta ne Siikli-perunat ovat aivan parasta, mitä näillä hetkillä ruokapöytäänsä saa. Sen tiedän. Minun ei tarvitse tietää, mitä siellä mullan alla tarkkaan ottaen tapahtuu, tai kuinka viljelijä on saanut perunansa onnistumaan.
Havainto 2:
Ihastelen näinä päivinä luonnon suunnatonta kauneutta. Erityisesti silmääni miellyttävät kissan- ja kurjenkellot sekä päivänkakkarat. Nuo kedon kukat ovat suoraan sanottuna kauneinta, mitä tiedän. En tiedä, miksi niitä ei kasva kaikkialla, mutta täällä lounaassa kasvaa, ja paljon. Samoin ihastelen täällä lounaassa pylväskatajia, joita on vähän joka paikassa. Kotipuolessa katajat ovat kituliaita pensaita, ja Lapissa taas ns. pöytäkatajia.
Johtopäätös:
Minä ihmettelen suunnattomasti sitä ajatusta siitä, että musiikkia pitäisi ymmärtää. Eikö hyvänen aika riitä se korvan tuoma havainto - nämä sävelet ovat kauniita. Haluan kuulla nämä uudestaan. Olisiko kyse jostain yhteiskuntaluokkien aikakaudelta oleva käsitys herrojen musiikki - kansan musiikki. En käsitä tuota jakoa.
Usein kuuntelen esim. Muistojen Bulevardi- ohjelmaa radiosta, siis sellaista ohjelmaa, jossa soitetaan menneiden vuosikymmenten suosikki-iskelmiä. Nautin niistä suunnattomasti.
Samana päivänä kuuntelen Aulis Sallisen kvartettoja tai sinfonioita, Arvo Pärtin harrasta musiikkia, Bachin kantaatteja, harjoittelen Mendelssohnin urkusonaattia, kuuntelen progea tai muuta rockia suoratoistopalvelusta, nautiskelen country- , blues - tai cajun - musiikista tai laitan suomalaista uuskansanmusiikkia soittavan Hohkan musiikkia. Tunnen miltei liikutusta, kun Juha Vainio laulaa "Kotkan poikii ilman siipii" tai soittaessani tai kuunnellessani Vivaldin sellosonaatteja.
En ole mitenkään epätavallinen ihminen. Nukun, syön, ruumiintoimintoni ovat tavalliset, rakastan, vihaan, tykkään ja inhoan.
En voi käsittää siis esim klassisen musiikin vieroksuntaa yhteiskunnalliseen asemaan tai koulutustasoon vedoten.
Väitänkin, että monet meistä omaksuvat järjestöjohtajiensa käsitykset. Mitä typeryyttä! Järjestöjohtajat ovat ihan ok ihmisiä, mutta ei ne kaikessa oikeassa ole.
And I say to myself: What a wonderful world! tuumi Louis Armstrong.
Äänitän kasetille minulle rakasta musiikkia, ja annan sen kirkkokuorolaisille. Kun kasetti palautuu minulle, saatesanat ovat: "Ei tämmöinen tavallinen ihminen tästä ymmärrä oikein mitään".
Muisto 2: Seurakuntalainen tulee käymään, ja tuo tullessaan cd-levyn, jolle on tallennettu Vivaldin Vuodenajat. Saatesanat: "Sää kun tunnes tuot musikkit, ymmärräs varman tästäki." Levyn lahjoittaja ei pitänyt musiikista, tykkää kyllä kovasti suomalaisesta iskelmämusiikista.
Havainto 1:
Pidän suunnattoman paljon varhaisperunasta. Erityisesti Siikli-niminen lajike on tavattoman maukas peruna, jota olen käynyt tässä toista kuukautta ostamassa eräältä ystävältäni, joka viljelee sitä suurella ammattitaidolla.
En ymmärrä sitä prosessia, miten idätetty peruna, kun se laitetaan maahan, joka asianmukaisella tavalla lannoitetaan ja kastelllaan, kasvattaa uusia perunan mukuloita. Mutta ne Siikli-perunat ovat aivan parasta, mitä näillä hetkillä ruokapöytäänsä saa. Sen tiedän. Minun ei tarvitse tietää, mitä siellä mullan alla tarkkaan ottaen tapahtuu, tai kuinka viljelijä on saanut perunansa onnistumaan.
Havainto 2:
Ihastelen näinä päivinä luonnon suunnatonta kauneutta. Erityisesti silmääni miellyttävät kissan- ja kurjenkellot sekä päivänkakkarat. Nuo kedon kukat ovat suoraan sanottuna kauneinta, mitä tiedän. En tiedä, miksi niitä ei kasva kaikkialla, mutta täällä lounaassa kasvaa, ja paljon. Samoin ihastelen täällä lounaassa pylväskatajia, joita on vähän joka paikassa. Kotipuolessa katajat ovat kituliaita pensaita, ja Lapissa taas ns. pöytäkatajia.
Johtopäätös:
Minä ihmettelen suunnattomasti sitä ajatusta siitä, että musiikkia pitäisi ymmärtää. Eikö hyvänen aika riitä se korvan tuoma havainto - nämä sävelet ovat kauniita. Haluan kuulla nämä uudestaan. Olisiko kyse jostain yhteiskuntaluokkien aikakaudelta oleva käsitys herrojen musiikki - kansan musiikki. En käsitä tuota jakoa.
Usein kuuntelen esim. Muistojen Bulevardi- ohjelmaa radiosta, siis sellaista ohjelmaa, jossa soitetaan menneiden vuosikymmenten suosikki-iskelmiä. Nautin niistä suunnattomasti.
Samana päivänä kuuntelen Aulis Sallisen kvartettoja tai sinfonioita, Arvo Pärtin harrasta musiikkia, Bachin kantaatteja, harjoittelen Mendelssohnin urkusonaattia, kuuntelen progea tai muuta rockia suoratoistopalvelusta, nautiskelen country- , blues - tai cajun - musiikista tai laitan suomalaista uuskansanmusiikkia soittavan Hohkan musiikkia. Tunnen miltei liikutusta, kun Juha Vainio laulaa "Kotkan poikii ilman siipii" tai soittaessani tai kuunnellessani Vivaldin sellosonaatteja.
En ole mitenkään epätavallinen ihminen. Nukun, syön, ruumiintoimintoni ovat tavalliset, rakastan, vihaan, tykkään ja inhoan.
En voi käsittää siis esim klassisen musiikin vieroksuntaa yhteiskunnalliseen asemaan tai koulutustasoon vedoten.
Väitänkin, että monet meistä omaksuvat järjestöjohtajiensa käsitykset. Mitä typeryyttä! Järjestöjohtajat ovat ihan ok ihmisiä, mutta ei ne kaikessa oikeassa ole.
And I say to myself: What a wonderful world! tuumi Louis Armstrong.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko sanomista? Ole hyvä, kommentointi on vapaata.